Kiitos Paula muistin virkistämisestä! Niinhän se suurinpiirtein eilinen täälläkin meni. Unohdit vain varmaan kertoa, että se rytinä ja ryske alkaa jo aikaisin iltapäivällä. Ja kun alkaa pimetä, niin juoksennellaan aina välillä taskulamppujen ja kynttilöiden valossa sinnetänne. Uloskin hakeuduttiin vain pakon sanelemana hetkeksi remmin nokassa, jottei tuuli vienyt mennessään. Ilmassa lenteleviä esineitä ja puun oksia piti myös varoa,mutta se kait kuuluu tuohon vuoden päättymiseen.

Jossain välissä niitä tinojakin valettiin.

Oli vaan turhan tulista hommaa,

joten siirryimme turvaetäisyydeltä katsomaan.

"Pietun tina!" ja kauhea sähähdys.

Voi mahdotonta, millainen otus sieltä nousi!

Likka-äiskää se kiinnosti kovasti.

Minä kyllä olen mieluummin varovainen tuollaisten sähisevien luikeroiden suhteen.

Onneksi se nostettiin tuonne takan otsalle äiskän tinan kanssa seurustelemaan, kun me menimme katselemaan ikkunasta ilotulitusta. Isäntä meni ampumaan niitä tuonne kahden kilometrin päähän, jotten säikkyisi liikaa. Naapurit kyllä taisivat unohtaa tuollaisen varoetäisyyden, mutta kyllä minä sen kestin kuin mies. Haukahtelin kyllä niille hieman varoituksia, mutta Likka-äiskästä ilotulitus oli tosi hauskaa ja se hihkui innosta häntä heiluen.

Minulle kerrottiin, että kunhan tämä vuoden ensimmäinen päivä valkenee, niin koen pihalle päästyäni aikamoisen yllätyksen. Meillä on kuulemma isännän kanssa siellä melkoinen raivausurakka tiedossa.