Kyllähän se Repe siitä onneksi sitten tokeni.
Ehdin kertoa Hemppu-neidille uroteostani!
Hän kehui minua kovasti ripeästä toiminnasta ja sanoi, että minusta vois kyllä tulla oikea pelastuskoirakin. Ehkä sitten opetan muillekkin ensiapua, kun olen hieman pitemmällä sillä uralla.
Annoimme vielä Repelle hieman lentoharjoituksia.
Onneksi sen siivet kantoivat vielä tämän pikku onnettomuuden jälkeenkin yhtä hyvin kuin ennenkin. Nuo kalakkunat kun eivät taida koskaan mitään mestarilentäjiä ollakkaan, vaan tarvivat hieman kannustusta.
Sitten oli jäähyväisten aika. Hemppu-neidin piti valitettavasti jo lähteä.
Harmitti kyllä aika lailla, kun tiesi vielä, että edessä oli taas isännällä ja emännalläkin kiireinen työviikko, ja jouduttiin olemaan Likka-äiskän kanssa päivät pitkät kahdestaan.... Mutta onneksi meillä on sentään toisemme.
Kommentit